sunnuntai 31. elokuuta 2014

Keittiökosmetiikkaa: Manteliöljy

Edellisessä postauksessa (sinne pääset TÄSTÄ) kerroin puuhasteluista keittiössä erilaisten öljyjen ym. parissa. Seuraavaksi kokeiluun pääsi minulle jo tutumpi manteliöljy.
Raskauden alkuaikoina luin jostain, että manteliöljy ehkäisee raskausarpien syntymistä. Käytin sitä kosteusvoiteen tavoin läpi koko raskausajan, ja ajoittain sen jälkeen. Raskausarvilta säästyttiin. Vain pari pientä arpea ilmaantui, mitkä nekin katosivat hyvin nopeasti. Liekö öljyllä sitten ollut osuutta asiaan, mutta itse ainakin uskon niin.
Manteliöljyn kerrotaankin suojaavan ja ravitsevan ihoa, sekä edistävän verenkiertoa. ´
Koostumukseltaan se on huomattavasti ohuempaa, kuin esimerkiksi risiiniöljy, joten se sopii käytettäväksi hyvin koko vartalolle. Hinta apteekissa 100ml/7,€.




Manteliöljy sopii käytettäväksi:
  • Vartalolle ja kasvoille kosteusvoiteen tapaan
  • Hiusten hoitoon
  • Hierontaöljynä
  • Kylpyöljynä
  • Meikinpoistoon
  • Auringonpolttamiin ja palovammoihin
Halusin kokeilla, kuinka eri öljyt toimivat yhdessä. Valmistin kasvovoiteen, jonka reseptin bongasin viime viikolla Keskisuomalaisesta.

Kasvovoide (Sopii kaikille ihotyypeille)

1 rkl manteliöljyä
2 rkl kookosöljyä
2 tippaa omenaviinietikkaa
pisara laventeliöljyä ( Muukin eteerinen öljy sopii tai sen voi jättää kokonaan pois)

Sulata kattilassa vesihauteessa kookosöljy ja manteliöljy. Lisää mukaan omenaviinietikka ja mahdollinen eteerinen öljy. Sekoita, kunnes seos viilenee voidemaiseksi. Purkita voide ja säilytä viileässä.




Olen käyttänyt voidetta nyt muutaman kerran, ja pakko on kehua! Se levittyy hyvin, imeytyy hyvin ja tuoksuu äärettömän hyvälle. Ihosta tulee pehmeä, muttei öljyinen. Tätä onkin hyvä valmistaa pieniä määriä kerrallaan. Koska itse valmistettu kosmetiikka ei sisällä varsinaisia säilöntäaineita, sen säilyvyys on rajallinen.

Hyvä, kun nyt löytyi pilttipurkeillekin jatkokäyttöä. :)


Elokuu alkaa olla lopuillaan, ja on ihan virallisesti syksy. Syksy tuo tullessaan aina jotain uutta, vähintään harrastuksia. Meillä on Pikku-Bambin kanssa ensi viikolle tiedossa kaikenlaista. Ja äidillekin luvassa lisäpotkua liikunnan harrastamiseen. Vihdoinkin. :)

perjantai 29. elokuuta 2014

Keittiökosmetiikkaa: Risiiniöljy

Jo TÄSSÄ edellisessä postauksessa vihjailinkin keittiön pöydällä lojuvasta pullokokoelmasta ja kemikaalittomasta kosmetiikasta. Kuvassa on pullot manteliöljyä, omenaviinietikkaa, risiiniöljyä sekä purkillinen kookosöljyä.

"Keittiökosmetiikka" on kiehtonut minua pitkään. Eniten siinä viehättää raaka-aineiden puhtaus ja tuotteiden valmistaminen itse. Toisinaan "tavallisten" voidepurkkinen INCI-listojen lukeminen saa pään pyörälle. Miten yksi voide voi sisältää niin hirvittävän paljon kaikkea? Koen nämä öljyt sun muut myös turvallisiksi: jos sitä voi syödä, voi sitä myös huolettaa laittaa iholle.

Jonkin verran olen myös käyttänyt ja yrittänyt perehtyä luonnonmukaiseen kosmetiikkaan. Silti minulle on vielä pieni mysteeri, mikä oikeasti on luomua ja mikä ei. Aika monessa tuotteessa mainitaan sana "luonnonmukainen", mutta silti pakkaus ja sisältö ei vakuuta sen olevan luomua tai mitään sinne päinkään. Tässä onkin aihealue, mihin haluaisin perehtyä kunnolla.

Pidemmittä puheitta, ensimmäisenä putelikollaasista otin tutkiskeluun risiiniöljyn. Saamieni tietojen mukaan risiiniöljy on riisikasvista peräisin oleva kasviöljy, joka sisältää mm. E-vitamiinia, rasvahappoja ja proteiinia.


Olen koko pienen ikäni kuullut urbaania legendaa, että sillä on ripsiä kasvattava vaikutus. Ja aina, kun joku on minut tästä saanut vakuuttuneeksi, on jokin toinen taho kumonnut väitteen. Eihän siinä sitten muu auta, kuin testata tuote itse. Haittaakaan siitä ei voi olla. Kemikaalittoman vaihtoehdon lisäksi tässä luonnon ripsiseerumissa kiehtoo hinta: 250 ml/ 16.80€. Muutaman millin ripsiseerumista olisi saanut pulittaa pitkästi yli satasen, ja mitään sata prosenttisia takeita niidenkään toimivuudesta ei ole.
Ohjeistuksessa neuvotaan levittämään risiiniöljyä vanupuikolla ripsille iltaisin. Itse puhdistin tyhjän ripsiseerumiputkilon ja valutin öljyä sinne.



Olen myös kuullut, että risiiniöljy toimisi hyvin myös iholla ja hiuksilla. Sitten on vielä yksi muukin käyttötarkoitus, mutta sitä en aio kokeilla.

Otin ihan mielenkiinnosta kuvan meikittömistä ripsistä (ja kasvoista) ennen kokeilun aloittamista. On hauska tässä ajan mittaan vertailla, tapahtuuko muutoksia.



RISIINIÖLJYN KÄYTTÖTAPOJA:
  • Ripsien kasvattamiseen
  • Ihon hoitoon
  • Hiusten hoitoon
  • Kovettumiin ja känsiin
  • Kynsinauhoille
  • Huulivoiteena
  • Väsyneille jaloille
  • Silmämeikin poistoaineena

Kohta pääsevät tutkiskeluun muutkin jo alussa mainitsemani tuotteet. Ja jos jollakulla on näistä jo kokemusta, olisi kiva keskustella. :)
 

torstai 28. elokuuta 2014

Valmistautumisesta juhlaan

Viime kuukausien aikana olen saanut kunnian tulla kutsutuksi juhliin. Juhlien mukavimpia asioita on niihin valmistautuminen. Etenkin silloin, kun saa olla vieraana. Itselläni alkaa juhliin valmistautuminen pään sisällä heti, kun juhlista tiedotetaan. Mietin, mitä laittaisin päälle, millainen meikki sopisi tilaisuuteen ja minkälainen nuttura olisi asiallisin. Aika ajoin vilkuilen vaatekaappia ja saatan kokeilla kenkiä. Kengät ovatkin tärkeässä roolissa, koska vääränlainen, epämukava kenkä voi pilata illan. Myös koruvarastojani hiplailen: ei liikaa, muttei liian vähänkään. Ja vaatetus tietenkin tilaisuuden luonteeseen sopiva ja mikä tuntu itsestä hyvältä päällä.

 

Koruni ovat minulle rakkaita. Useaan koruun on tunneside. Suurin osa tärkeimmistä koruistani on klassisia ja ajattomia. Arvokoruja käytän juhlissa ja ne todella tuovat juhlan tuntua. Eri asia onkin, jos kyseessä on biletys- tai yökerhojuhlat. Silloin otan käyttöön vähemmän arvokkaampia ja muotikoruja. Saatan jopa ostaa uudet muutaman euron korvikset.



Mikään bilehile en (enää) ole, ja siksi kai juhlista on tullut minulle niin tärkeitä. Kuten varmaan monella muullakin pienen lapsen äidillä, laittautuminen ja juhliin osallistuminen on jäänyt vähemmälle. Siksi onkin aivan ihanaa, kun silloin tällöin on mahdollisuus panostaa enemmän kuin arkena. Kun ajatus omasta pukeutumisesta, meikistä ja hiuksista on omassa päässä selkeänä, selviytyy juhlapäivän laittautumisesta nopeastikin.


Tänään oli pitkästä aikaa ihana lenkkeilykeli. Piti ottaa siitä kaikki irti ja saada hiki pintaan pariin eri otteeseen. Ulkoilmaihmiset tietävät, että liiallinen sisällä kökkiminen ei tosiaan tee ulkoiluun tottuneelle hyvää. Toivotaan, että sää suosii viikonloppunakin.

Tällainen purkkirykelmä kotiutui meille tänään. Tarkoitus on kokeilla kauneudenhoidossa vähän luomumpaa vaihtoehtoa. Siitä lisää myöhemmin. :)


 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Lohta kasviksilla. Ja vähän marinaakin.

Laitoin pitkästä aikaa päivälliseksi lohta. Kesä on mennyt ruokailujen suhteen aika pitkälti helpoimman kaavan mukaan. Niillä superhelteillä uuniakaan ei viitsinyt liikoja lämmittää. Nytpä ei ole enää huolta helteistä, joten senkin tekosyyn saa unohtaa ja taas panostetaan ruokailuihin.

Loihdin uunikasviksia ja lohta, mikä on oikeasti tosi helppo ruoka valmistaa. Pilkoin kasvikset eli:
  • Perunaa
  • Porkkanaa
  • Papuja
  • Sipulia
  • Valkosipulia




Kasvikset oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Sekaan vielä oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria ja timjamia. Uunissa keskitasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen suolalla ja pippurilla maustetut lohipalat asetellaan kasvisten päälle ja paistetaan toiset 20 minuuttia.

Kasvisten ja lohen kanssa meillä oli myös vihreää raastesalaattia ja appelsiiniviipaleita. Appelsiiniviipaleita siksi, että se sitruuna unohtui ostaa.

 

 
 
Olin päättänyt, etten valita näistä keleistä. Niille ei mitään voi ja nehän kuuluu jokaiseen vuodenaikaan. Mutta miksi hitossa se sade alkaa AINA juuri sillä hetkellä, kun olen saanut lenkkarit jalkaan ja ulko-oven auki? Kesä on mennyt niin löysäillessä, että nyt on ryhdistäytymisen aika. Motivaatiota siis olisi, mutta lapsen kanssa ei ihan kaatosateessa lenkkeillä. Käykö tässä oikeasti niin, että joudun turvautumaan kuntosaliin? Vähintään joku tehokas kotijumppa on nyt paikallaan. Mistäs mä nyt sellaiseen ohjeet loihdin?

 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tuoksutonta

Kuten useimmassa lapsiperheessä, meilläkin pestään pyykkiä harva se päivä. Olemme aina käyttäneet osittain hajusteettomia pesuaineita tavallisten rinnalla. Raskauden aikana siirryimme vielä enemmän käyttämään hajusteettomia.
Lapsen synnyttyä pesimme aluksi pienet vaatteet omalla hajusteettomalla herkän ihon pyykinpesuaineella ja huuhteluaineella. Lopulta siirryimme koko perhe niihin. Näin oli helpompaa, koska pesuaineista jäi aina kuitenkin jäämiä koneeseen ja myös ilmassa leijailevat voimakkaat tuoksut ärsyttävät. Itsekin huomaan herkistyneeni tuoksujen suhteen: voimakkaat tuoksut saavat aikaan lieviä allergisia oireita.

Kestovaipoille minulla on ollut ihan omat pesuaineensa. Nimittäin pesupähkinät tai jokin muu niille soveltuva pesuaine, sooda ja etikka. Näillä on menty ja hyvin on puhdasta tullut, kun ollaan pesty 60 asteessa ja välillä myös 90 asteessa.

Hajusteettomia meillä ei ole ainoastaan pyykinpesuaineet. Myös voiteista, hygieniatuotteista ja puhdistusaineista on usea tuote täysin hajusteeton. Voimakkaasti tuoksuvia aineita käytämme enää hyvin vähän. Kaikki mikä vaan on mahdollista, on valittu miedosti tuoksuvana tai täysin hajusteettomana.


Sain ERISANILTA testattavaksi kolme eri tuotetta: pyykinpesuainetiivisteen, perusvoiteen ja pesunesteen. Aiemmin olen käyttänyt joitain Erisanin tuotteita, mutta nämä kolme ovat uusia tuttavuuksia. Huomasin myös tuotteiden ulkoasun uudistuneen positiiviseen suuntaan.

PYYKINPESUAINETIIVISTE
Sopii myös kestovaipoille, koska se sisältää alle 5% saippuaa, ja zeoniittia ja valkaisuainetta ei ole lainkaan! Kätevää, että nyt voin pestä vaipat ja muun pyykin samalla pesuaineella. Tämä tietää myös vähemmän purnukoita siivouskaappiin. Muutaman kokeilukerran perusteella olen tähän pyykinpesunesteeseen tyytyväinen.


KOSTEUTTAVA PERUSVOIDE
Kokeilin vauvan herkälle, kuivuuteen taipuvaiselle iholle, jota rasvaamme joka ilta. Voide levittyi hyvin ja kuivui nopeasti. Talveksi tarvitaan täyteläisempi voide, mutta tähän vuoden aikaan tämä normaalille ja kuivalle iholle tarkoitettu on riittävä. Erisanin valikoimasta löytyy myös täyteläisempi vaihtoehto.
Käytin tätä toki myös omalle iholleni, ja hyvältä vaikutti. Olen aikamoinen kosteusvoide-addikti, koska kuiva iho tuntuu karsealta.


HOITAVA PESUNESTE
Vauvan iho ei vielä pesunestettä kaipaa, joten tämä tuli ihan aikuisten käyttöön. Toimi ihan niin kuin pesunesteen pitääkin. Ei kuivattanut ihoa, mutta pesi kuitenkin. Huomasin, että Erisanin tuotteissa ei ole ominaista hajusteettomien tuotteiden tuoksua, mikä joistain tuotteista löytyy. Tämä siis hyvä asia.




Vinkkinä muuten sellainen, että hajusteettomien tuotteiden kanssa voi kokeilla eteerisiä öljyä. Omaa nenääni ne eivät ainakaan ärsytä. Meillä tipautetaankin pari tippaa laventeli-öljyä lakana- ja pyyhepyykkien huuhteluaineen sekaan. Laventelin kerrotaan parantavan unenlaatua. Minulle laventelin tuoksu tuo myös miellyttävän assosiaation tuoksuvista laventelipelloista, sekä Kreikan ja Kroatian lomamatkoista.

Erisanin sivuilta löysin myös LINKIN sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan. Tämä oli mielenkiintoinen linkki, joten kannattaa tutustua.




 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pikku-Bambin huone

Kuten jo TÄSSÄ  aiemmassa postauksessa kerroin, kävin asuntomessuilla hakemassa hieman inspiraatiota Pienen Bambimme huoneen sisustusta ajatellen. Tällä hetkellä huone on yhdistetty vierashuone- ja varastokäyttöön. Olen luonteeltani aikamoinen hamsteri, joten tavaraa löytyy.

Huone on minulle suuri murheenkryyni ja stressin aihe. Sattuneista syistä huoneen laitto on ollut muutostamme saakka kesken. Keskeneräisiä töitä kammoavalle luonteelleni tilanne on ollut hyvin hankala.
Huone remontoitiin reilu vuosi sitten, eli jo ennen lapsen syntymää. Tietämättä lapsen sukupuolta etukäteen, uskalsin ottaa riskin ja yksi seinä maalattiin hennon vaaleanpunaiseksi, sävyllä ballerina.

Nyt on kuitenkin ajankohtaista ruveta siivoamaan ja sisustamaan huonetta lasta varten. Lapsen lähestyessä yhden vuoden ikää jos jonkinmoista lelua ja muuta tavaraa on ehtinyt kertymään. Edelleen hän nukkuu kanssamme samassa huoneessa, mutta olisi kiva, jos hänen leluilleen ja vaatteilleen on oma tilansa. Huone voi toimia myös yhteisenä leikki- ja askarteluhuoneena.

Mielikuvissani huone on vaaleanpunavalkoinen, tyttömäinen huone. Lapset kuitenkin pitävät väreistä, joten niitäkin tulee löytymään. Itsekin tykkään, että lapsen huone saa olla "lapsellinen" ja pientä särmääkin saa löytyä, ettei menen liian hempeäksi. Haluaisin huoneeseen myös jotain Bambi-aiheista (yllätys...), mutta mitä se mahtaisi olla? Seinätarra? Taulu? Verhot? Olen ideoille avoin.

Tässä asuntomessuilta lupaamani kuvapläjäys:


^ Yllä olevassa huoneessa pidän tuosta värikkyydestä. Vaaleanpunainen ja valkoinen on saatu hyvin yhdistymään kirkkaanpunaiseen.


^ Tässä ei ole varsinainen lastenhuone, mutta ihastuin täysin 3D-perhoskuvioon seinällä. Must have!


^Lippuviiri on ehdoton juttu myös. Siihen on mahdollisuus yhdistellä useita eri värejä ja voin myös hyödyntää omat ylijäämäkankaani viirin itse ompelemalla.
Niin, ja onhan tuolla myös Bambi-taulu.

 

^ Tästä halusin kuvan siksi, että huone poikkesi värimaailmaltaan muista lastenhuoneista. Keltainen on kiva piristys.


 

^Pari kuvaa prinsessahuoneesta. Pidän tästä. Matto ja värikkäät tyynyt ovat etenkin mieleeni. Mitenkähän matto on tehty? Pohdinkin jo, että voisiko tuosta matonvalmistuksesta selviytyä itse?

 

^Bambi-lamppu. <3 Ei paljon selityksiä kaipaa.

Projektini aloitan raivaamalla kaiken turhan huoneesta pois. Yhden nojatuolin lahjoitin jo sitä tarvitsevalle, pusseittain tavaraa on lähtenyt kirpputorille ja kierrätykseen. Myös roskiin on päätynyt jotain. Tässä tulee samalla harrastettua rojuterapiaa. Tuntuu mahtavalta päästä turhasta eroon. Tässäkin ikuisuusprojektissa aloitus on ollut kaikista haasteellisinta, joten tuntuu jo nyt hyvältä.

Tyttären kanssa perehdyimme tänään yhdessä väreihin. Punainen ainakin kelpuutettiin huoneeseen tehosteväriksi. Itse olin ajatellut violettia. Ehkä meidän pitää vielä neuvotella.


 

maanantai 11. elokuuta 2014

Onnistunut yö

Viime perjantaina vietin illan pois kotoa toista kertaa sitten Pienen Bambimme syntymän. Hän on nyt reilu 10 kuukautta vanha. Lähdin siis viihtymään ja tutustumaan  Asuntomessujen 2014 tarjontaan ja Messujen Yöhön. Messujen yönä messut olivat siis avoinna yöaikaan, klo 21-01. Yöaikaan messukotien ja -alueen valaistus pääsivät oikeuksiinsa. Messukotien lisäksi tapahtuma sisälsi oheisohjelmaa, kuten liittyen valoihin, valaistukseen, puutarhaan ja musiikkiin. Seurakseni sain ihanan Korppiemon.

Olimme sopineet treffit Matkakeskukselle, josta messubussit kulkevat messuportille non-stoppina klo 20.30 alkaen. Lähdin matkaan hyvissä ajoin pyörällä, jotta kerkeän mm. käymään pankkiautomaatilla ja etsiä pyörälle hyvän parkkipaikan. Olen niinkin vanhanaikainen, että vielä käytän käteistä rahaa.

Myös pyörällä ajo voi olla hyvin jännittävä tapahtuma, kun sitä on tehnyt viimeksi lähes pari vuotta siiten. Siinä jännityksessä unohdin syyn, miksi olin lähtenyt matkaan aikaisin ja jouduin pyöräilemään takaisin päin jossain vaiheessa unohduksen hoksattuani.

Kun viimein kaahasin Matkakeskuksella hieman ennen H-hetkeä, oli jono bussiin jo valtava. Ja hyvä parkkipaikka pyörälle etsimättä. Tässä vaiheessa kävi jo mielessä, että näinköhän jäin lehdelle soittelemaan. Bussit saapuivat ja ihmispaljous alkoi valumaan sisään. Löysin tungoksesta pyörälle epämääräisen parkkipaikan, näin Korppiemon ja kipitimme viimeiseen paikalle tulleeseen bussiin. Tilaa olikin vielä hyvin ja saimme jopa istumapaikat. Matka Messujen Yöhön alkoi.


Messuportille päästyämme oli aika jonottaa lippuluukulle. Onneksi pääsimme jonon kärkipäähän ja takanamme oleva jonon pää kerkesi kasvaa aika pitkäksi. Tunnelma oli odottava. Puheensorina täytti alueen. Pääsimme jonotusvaiheessa todistamaan paria hauskaa kommellusta, joten apein mielin ei ainakaan tarvinnut lähteä messuilemaan.

Lippujen osto ja messualueelle siirtyminen oli jouhevaa. Kuljimme suuren teltan läpi. Ei kulunut kauankaan, kun meillä oli jo Topi-keittiön kassit olalla ja vesimelonivartaat kädessä.

Olin asuntomessuilla ensimmäistä kertaa elämässäni, joten en tiennyt, mitä tapahtumalta odottaa. Ensireaktio oli iso WAU! Ihan kuin olisin saapunut pieneen idylliseen kaupunkiin. Kuten Korppiemo sanoi, näky oli  kuin Wisteria Lanella. Pystyin heti samaistumaan yhteen Täykkäreistä.

Kiersimme mielenkiintoisia kohteita ja samalla hain sisustusideoita omaan kotiin ja etenkin tyttären huoneeseen, joka on ollut projektina kesäkuusta 2013. Nyt montaa ideaa rikkaampana ikuisuusprojektikin sai tuulta purjeisiin. Lastenhuoneen kuvista on tulossa kuvapläjäys myöhemmässä postauksessa.

Jotain ajatusta tarttui myös muuta kotia ajatellen:







Ilta alkoi hämärtymään ja valaistukset päästä oikeuksiinsa. Kadut täyttyivät iloisista messukävijöistä ja puheensorinasta. Myös pienet alueen ravintolat vetivät väkeä puoleensa. Kuohuviinibaarin jonon oli niin pitkä, että jopa mekään emme viitsineet jäädä jonoon. Raikastava tuuli puhalsi järveltä lämpimässä kesäillassa. Uhkaavan näköiset tummat pilvet tajusivat vaihtaa maisemaa. Miljöö ja tunnelma oli kuin etelän rantalomakohteessa konsanaan. Välillä täytyi ottaa yhteyksiä kotiin ja kysellä kuulumisia. Hyvin oli mennyt, puurot syötä ja pikkuinen untenmailla.





Aikamme kierreltyämme parkkeerasimme rantabaariin nauttimaan lasit viiniä. Vaihdoimme kuulumisia ja nautimme öisestä järvimaisemasta sekä kaupungin valoista. Näimme myös huikean valotaideteoksen "Maailmaa elää" aitiopaikalta.



Virkistävän viinitauon jälkeen suuntasimme kohti Maailmanpylvästä. Kohteita oli avoinna kerroksissa 2 ja 12. Toisen kerroksen kohteisiin tutustuttuamme siirryimme hissijonoon päästäksemme kerrokseen 12. Jono oli TODELLA massiivinen ja sen eteneminen vaikutti heikolta. Niinpä reippaina naisina otimme jalat alle ja siirryimme portaita pitkin seuraavaan kohteeseemme. Päivän kuntoiluosuuskin oli näin suoritettu.

Maailmapylvään asuntojen sisustukset saivat minussa aikaan ihastuneita huokauksia ja suosikikseni valikoitui Draama Queen. Maisemat korkealta olivat kerrassaan mahtavat. Takaisin maan tasalle pääsimme rakennushissin jännittävällä kyydillä.


Kello lähestyi yhtä yöllä ja tuli aika siirtyä kohti pääporttia ja bussikyytiä takaisin kaupunkiin. Huristelimme linja-autolla keskustaan ja päivä alkoi tulla päätökseen. Polkupyöränikin löytyi siltä laittomalta paikalta, mihin sen jouduin kiireessä jättämään.
Kotimatkalla 15 vuotta nuoremmat kollit pyysivät kokeilemaan hauiksiaan. Viileänä naisena käänsin katseeni muualle ja poljin hieman lujempaa.

Ilta oli yksi kesäni hienoimmista. Olen nyt monta ideaa, muistoa ja iloista mieltä rikkaampi. Korppiemon kanssa sovimme jo treffit asuntomessuille Vantaalle 2015.