perjantai 31. lokakuuta 2014

HaPpY hAlLoWeEn!!!

Minusta on tullut juhla- ja juhlapyhäihminen. Se on tapahtunut salakavalaa, pikku hiljaa. Vieläkään en jaksa innostua suunnittelemaan mitään esim. puolta vuotta aiemmin, mutta kun innostun, ei sillä ole mitään rajaa.


Tänään oli Bambillamme ensimmäiset Halloween- teemaiset juhlat. Tiesin juhlista jo paljon etukäteen, mutta vasta päivää ennen ymmärsin ruveta suunnittelupuuhiin. Noin pienelle oli hankala löytää valmista asua, etenkin kun etsintään varattu aika oli rajallinen. Niinpä päätin kiinnittää jo valmiina meillä olevaan mekkoon muutamalla pistolla kammottavia örkkejä ja öttiäisiä. Harmaa body meillä oli jo entuudestaan ja mustat sukkahousut löytyivät H&M:ltä vajaalla neljällä eurolla. Typykkä itse vaan oli niin vauhdissa, että kuva mekko päällä jäi ottamatta.


Myös itse olen saanut vähän irroitella ja hassutella pukeutumisen sekä hiustenlaiton merkeissä. Arkipukeutuminen kuitenkin noudattaa tiettyjä kriteerejä, joten välillä tällainen kaavasta poikkeaminen tekee todella terää.


Happy Halloween teille kaikille sinne! Kuinkas meinasitte juhlia?

 


 

torstai 30. lokakuuta 2014

Vauvakino ja shoppailuvinkki vielä huomiselle

Meillä oli tänään Bambin kanssa ensikosketus Vauvakinoon. Idean heitti ilmoille ystäväni, joka oli jo aiemmin kinoillut oman saman ikäisen tyttärensä kanssa. Jotenkin olin kuvitellut, että Vauvakinossa pyörii vain lasten filmit, mutta näytöksenähän menikin hieno kotimainen uutuus: Mielensäpahoittaja.

Itse saliin saapuminen oli aikamoinen kokemus hissijonoineen, vaunuparkkeineen, riisumisineen ja saliin asettumisineen. Teatterin aulassa oli myös mahdollista tutustua Me&I -tuotteisiin, ja saatiinpa lahjaksi vielä pipokin. Myös näytteen Sophie La  Girafe -kasvovoiteesta nappasin mukaan.


Paikalle päästyämme Bambin alkuhämmennystä kesti kymmenisen minuuttia. Tämän ajan hän istui rauhassa sylissäni katsellen elokuvaa. Jossain vaiheessa luulin hänen vaipuvan uneen. Mutta sitten hän alkoikin olla ihan elementissään. Mikäs muu sen mukavampaa, kuin elokuvasalin pitkät portaat?

Kiipeilimme siis portaita puolitoista tuntia. Hetkeksi sain hänet syliini rauhoittumaan maissinaksuilla lahjomalla. Siis vain hetkeksi. Onneksi muutama muukin oli todennut nämä portaat kivaksi ajanvietteeksi, ja hetkittäin meillä oli myös kiipeilyseuraa. Kiitos suomenkielisen elokuvan, jotain jäi siitäkin käteen.

Elokuvan jälkeen olimme tyttären kanssa kumpikin ihan kuitti. Saimme vielä ystäväni ja hänen tyttärensä lounasseuraksi alakerran ravintolaan. Bambi nukahti pian rattaisiinsa, ihmekös tuo.

Stadiumissa oli tänään ja vielä huomenna -25% alennusta Member-kortilla. Löysin pari kivaa juttua: treenitopin ja raitapaidan. Toppikin sattui kahvakuulan kanssa ihan sävy sävyyn, joten olihan se otettava samaan kuvaan. Tarjoushaukkana aion piipahtaa Stadiumiin vielä huomenna. Raitapaidasta tuli heti uusi suosikki arkipaitani. Hintakaan ei ollut paha: alennusten jälkeen nelisen euroa.



P.S: Tämän linkin takaa löytyy Zalando alennuskoodi! :)

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kahvi-kookoskuorinta

Syksyllä ihoni alkaa aina enteilemään talven tulosta. Pintakuivuutta, kuivempia kohtia ja sellaista elottomuutta. On niin ikävä kesäistä, vähän päivettynyttä ja terveemmän näköistä ihoa. Ajattelin sitten iltapuhteena tehdä tuolle ihoasialle jotain. Kokeilin hoitaa ja kuoria ihon kookosöljyn (Siitä kirjoitin aiemmin jo TÄSSÄ POSTAUKSESSA )  ja käytettyjen kahvinpurujen seoksella.



Kokeilun tulokset olivat positiiviset, vaikka tiesinhän minä, että ei näillä aineilla epäonnistuta. Kuorinnan kanssa kannattaa kuitenkin olla aika varovainen ja levittää seosta hellävaraisesti ja mahdollisimman vähän hangaten. Kasvoille kahvinpurut ovat aika kovia. Tuoksu tässä kuorinta-aineessa on kuitenkin mitä mahtavin!


Tuloksena on kirkas iho. Hoidettu ja pehmeä iho on paljon helpompi meikatakin, kuin kuivuuttaan hilseilevä. On muuten aika kätevää, kun monet ihonhoitotuotteet löytyy nykyään suoraan keittiöstä. Kylpyhuoneen kaappeihinkin on alkanut tulla tilaa, kun purkkien määrä on pienempi.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Sulkasato. Minne katosi mun hiukset?

Tänään selailin Mariela Sarkiman Hair Bibble -kirjaa ja etsin inspiraatiota jokapäiväiseen hiustenlaittoon. Hainhammas-klipsi on alkanut tulla taas liian tutuksi ja joku helppo sekä nopea vaihtoehto olisi enemmän kuin tervetullut.
Tämän postauksen tarkoitus oli esitellä banaaninuttura ja kertoa hieman hiustenhoidosta. Halusinkin kuitenkin avautua jostain muusta.


Banaaninutturaa kyhätessä huomasin taas sen: hiukseni ovat ohentuneet todella paljon. Sivuilla ei ole enää pitkiä hiuksia nimeksikään. Imetys ja raskaus ovat siis tehneet tehtävänsä. Muutakaan selitystä sulkasadolle en keksi. Tiesin jotain tällaista olevan odotettavissa, mutta silti se yllätti. Onhan lapsen syntymästä yli vuosi. Hiukset ovat myös elottomammat kuin aikoihin. Olen kuin suoraan 80-luvulta (niinpäs muuten olenkin!): Lyhyet sivut ja pitkä takatukka.
Epäsopivista tuotteista tai hoidon puutteesta ei pitäisi hiusten lähdössäni olla kyse. Eikä liiemmin puutteellisesta ruokavaliosta tai elämän tavoista. Huolen aiheeni on pieni verrattuna moneen muuhun asiaan, mutta hiustenlaitosta pitävää ihmislasta se sieppaa.


Postauksen alkuperäisidea: Banaaninuttura. Eipä paljon hymyilyttänyt.


Kuvaharvinaisuus tältä syksyltä: Hiukset auki.

 
Nyt vain odottelen hiusten takaisin kasvua ja tyydyn hätäponnareihin. Mitään näyttävää näin ohuista hiuksista en saa loihdittua. Luultavasti myös marssin lähimpään apteekkiin tai luontaistuotekauppaan etsimään ihmebalsamia, joka palauttaa hiukseni ennalleen. Mielellään viikossa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Täydellinen sunnuntai

Kellojen siirto tuntui tuovan meidän perheelle tällä päivälle monta ylimääräistä tuntia. Tämä päivä on ollut täynnä toimintaa, mutta samalla, ah niin rento!

Aloitin päivän skippaamalla jumppatunnit. Mieli ja keho kaipasivat iisiä sunnuntaita, ja silloin tulee toimia sen mukaan. Mikä onkaan mukavampaa, kuin lukea sunnuntain sanomalehti ilman hosumista ja nauttia samalla ylimääräinen kuppi kahvia?

Tänään meille tuli tutuksi Seikkailupuisto Peukkula , jossa vietettiin avoimien ovien päivää. Paikka oli aika tupaten täynnä. Totta kai, koska varmasti jokainen kynnelle kykenevä lapsiperhe halusi hyödyntää maksuttoman sisäänpääsyn, ihan niin kuin mekin. Aika nopeasti kuitenkin totesimme olevamme paikkaan liian pieniä (tai no lähinnä tytär...) ja menon liian raisua. Emme kuitenkaan säikähtäneet tämän yhden kerran perusteella. Kokeilemme jokin toinen päivä Peukkulaa taas uudelleen.



Ikuisuusprojektini Pikku Bambin Huone edistyy. Sitä edistymistä on odoteltu jo reilu vuosi. Pikku hiljaa huone muuttui varaston omaiseksi luolaksi, missä en enää mielelläni edes piipahtanut päivän valossa. Tällaiset huoneet pitäisi lailla kieltää.

Nyt tarvittiin vain yksi pieni tekijä ja päivämäärä, ja alkoi hihat heilumaan. Maalaaminen on jotain aika terapeuttista puuhaa. Oikein jo odotan huomista, että pääsen pensselin ja maalitörpön kimppuun. Inspiraatiota tytön huoneeseen hain jo kesällä asuntomessuilta. Siitä kirjoitin tämän postauksen: Pikku Bambin Huone.


Päiväkahvin aikaan mieheni lahjoi minut suklaalla. Tietenkin olin vähän vihjaillut "Tuo mulle kaupasta tummaa suklaata"-tyylisesti. Tämä Maraboun tumma suklaa oli taas uusi tuttavuus. Ja vieläpä 86% prosenttia kaakaota! Oletteko maistaneet?



Bonuksena tämän kaiken päälle, ehdin päivällä tuijottaa puolisen tuntia TV:tä ilman mitään kiirettä tai sohvalta nousemista. Mitäs seuraavaksi? Linnoittaudun sohvalle kasvonaamion ja punaviinilasin kera. Joskus elämä vaan on niin luksusta. <3

 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kana-fetapiirakka

Eilen meillä kahviteltiin ja vähän syötiin herkkujakin. Olin ajatellut tekeväni kaikenlaista purtavaa omin pikku kätösin alusta loppuun. Puuhaa kuitenkin kertyy aina paljon ja päädyin kana-fetapiirakkaan ja valmiiseen piirakkapohjaan ihan ajan säästön vuoksi. Muutenkaan valmis pohja ei ole mikään hullumpi idea. Ainakaan maussa en huomaa mitään vikaa. Itse tehty tulee toki edullisemmaksi, mutta joskus voi mennä siitä missä aita on matalampi. :)


Kana-fetapiirakka

Valmis pohja

Täyte:
200 g kanan jauhelihaa
1 sipuli
purkki oliiveja
1 tomaatti
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl kuivattua basilikaa

2 kananmunaa
1 purkki kermaviiliä
loraus kermaa
100 g Feta-juustoa

Kuullota pilkottu sipuli pannulla. Lisää jauheliha ja mausteet. Paista kypsäksi, lisää pilkottu tomaatti ja oliivit. Hauduttele hetki. (Tämän aikana esipaistoin pohjaa 200 asteessa noin 10 minuuttia, eli pakkauksen ohjeen mukaan.)

Riko kananmunat ja sekoita rakenne rikki. Lisää joukkoon kermaviili, kerma ja murennettu Feta-juusto. Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja lisää sen päälle Feta-seos. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut hieman väriä. Anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilua 10 minuuttia.



Tuoreet leikkokukat tuovat kotiin aina sitä jotain. Viikonlopuksi tuli heti juhlavampaa tunnelmaa, kun sijoittelin tuoreita kukkia pitkin asuntoa. Ulkona sataa ropisee. Vaihtuukohan meidän huominen ulkoretkipäivä johonkin muuhun?
 

torstai 23. lokakuuta 2014

Vain vähän tuoksuja, kiitos!

Olenkin jo täällä blogissa aiemmin kertonut, että kodinhoidossa meillä käytetään pääasiassa tuoksuttomia tuotteita. Etenkin pyykinpesussa ei tulisi mieleenkään enää käyttää mitään hajustettuja juttuja. Tuoksuksi lakanapyykkiin riittää pari tippaa laventeliöljyä.

Herkkäihoisena, allergiaan ja atopiaan taipuvana lapsiperheenä, käyttämämme tuotteet saavat mieluusti olla sellaisia, mitkä eivät sisällä myöskään turhia väri- tai lisäaineita. Sainkin kivan paketin Neutral -tuotteita testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä. Entuudestaan tuttu minulle oli Neutralin nestemäinen pyykinpesuaine, muut tuotteista puolestaan ihan uusia tuttavuuksia.


Neutral-tuotteet vastaavat juuri sitä, mitä pesuaineilta ja hygieniatuotteilta yleensä vaadin. Ensimmäisenä kokeilin pyykkipäivän kunniaksi pesuainetta ja huuhteluainetta, jotka ajoivat asiansa aivan mallikkaasti. Useamman koneellisen jälkeen alkoi pyykkikorista jo pohjakin häämöttämään. Se, jos mikä, tuntuu hyvältä. Palkitsevaa on myös puhtaan pyykin tuoksu kotona. <3

Melkein kahden viikon ajan on myös tiskien käsinpesu tullut liiankin tutuksi tiskikoneemme mentyä rikki. Tähän saakka olen ollut merkkiuskollinen Fairylle, mutta Neutral pesee ihan yhtä hyvin kuin muukin käsitiskiaine. Vaikka tämäkin aine on tuoksuton, on siinä sellainen kiva... tuoksuton? tuoksu. :D Tiedättekö mitä tarkoitan?

Himorasvaajana kävin heti myös mm. shea-voita sisältävä vartalovoiteen kimppuun. Se levittyi hyvin ja imeytyi nopeasti. Koska se sopii koko perheelle, äiti ja tytär rasvailivat sillä itseään jo samana päivänä, kun paketti saapui.

Neutral -käsisaippua

Kaikki Neutral- tuotteet ovat sellaisia, mitä meillä tulee käytettyä.  Shampoot, hoitoaineet ja saippuat ovatkin pääsääntöisesti tuoksuttomia meillä, mutta joskus piristän itseäni jollain tuoksuvalla versiolla.
Tuotteiden pakkaukset ovat kivan yhdenmukaisia ja nimensä mukaisesti neutraaleja. Lukuun ottamatta lasten saippuaa ja shampoota, joka on aika hauska. :)

Neutralin sivulla voi tutustua tuotteisiin, ja sieltä löytyi myös paljon mielenkiintoista tietoa allergioista, allergian hoidosta ja siitä, kuinka allergiat tulisi huomioida kodissa. Itse tekstejä lukiessa huomasin mm. sen, että olen laiminlyönyt tuuletuksen merkityksen hyvässä sisäilmassa ja käyttänyt liian tehokkaita pesuaineita. Mietin myös uudelleen meidän huonekasvien valinnat ja sijoittelut kotona.


Nyt nokka kohti tulevaa viikonloppua. Olenkin buukannut sinne kaikenlaista kivaa tekemistä koko perheelle. Unohtamatta tietenkään omaa tiukkaa treeniä sekä lauantaiksi kaavailtua shoppailua. Se se vastaa rankkaa onkin! ;)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä suuria ilon aiheita

Mitäs olette tuumailleet viime päivien kelistä? Ihanaa, eikö vaan? Raikkaan kirpeässä ilmassa on ihan eri kiva puuhailla ja lenkkeillä. Pikku Typyn päiväunetkin ovat menneet jotenkin soljuvammin, olisiko juuri tuon ulkoilman ansiota? Pitkästä aikaa on nukahdettu myös rattaisiin kesken lenkin.


Puistossakin meille riittää ihan erilailla puuhaa, kun liikkuminen on jo niin sujuvaa. Erilaiset tavarat ja leikkikaverit kiinnostavat. Liukumäki on tämän hetkinen suosikki. Riemunkiljahdukset ovat jotain niin suloista, että äiti meinaa toisinaan ihan pakahtua.



Tänään kävin treenaamassa itselleni ihan uudenlaisella tunnilla, jossa keskityttiin ylävartalon ja käsivarsien lihaksiin. Nyt teki todella tiukkaa ensimmäistä kertaa, ja mielessä kävi jo luovuttaminen koko tunnilta. Silti, jollain ihme sitkeydellä sen vedin loppuun asti. Nyt lihaksissa tuntuu hyvä kipu. Toista se voi olla huomenna. :)

Pikku Bambin päiväunien aikaan hemmottelin itseäni tummalla suklaalla ja kahvilla. Tuntui hyvältä suoda itselle pieni hetki, nauttia kupillinen pyhäastioista ja keskittyä lehden lukemiseen. Tummaa suklaata kannattaa muuten syödä pieni määrä päivittäin. Kaakaosta kirjoittelinkin aiemmin jo tässä postauksessa. Ekolossa on luomu-tummaa suklaata ihan loistava valikoima ja siihen kannattaa tutustua, jos suklaa vaan suklaan ystäviä olette. ;)

 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Suussasulava Pätkis-kakku


Tämä on vielä yksi Neiti 1 Vee:n syntymäpäivien leipomuksista. Ensimmäistä kertaa tein ja maistoin Pätkis-Kakkua. Olin kuullut sitä niin paljon kehuttavan, että piti jo testata itsekin. Kehut eivät ole olleet turhia, ihan mielettömän hyvä kakku! Kaiken lisäksi aika helppo tehdäkin. Ja kun voin ja suklaan määriä katsoo, niin miten tästä voisi huono kakku tullakaan? ;)

Pätkis-kakku

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
150 g sulatettua voita
2 dl maustamatonta jugurttia
6 Pätkis-patukkaa
3 kananmunaa

Kuorrute:
100 g voita
200 g suklaata

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Ainakin kaakaojauhe kannattaa lisätä siivilän läpi. Lisää sulatetun rasvan joukkoon paloitellut Pätkikset. Lisää rasvan joukkoon kananmunat ja jugurtti. Lisää vielä kuivat aineet. Sekoita. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Kumoa kakku kuumana pois vuoasta. Jäähdytä.

Sulata kuorrutteen aineet varovasti liedellä koko ajan sekoitellen. Valuta valmis kuorrute jäähtyneen kakun päälle. Koristele esim. nonparelleilla.


Tänään aamulla teki niin mieli jäädä kotoilemaan flanellisissa pyjaman housuissa. Kirja ja yhteiset päiväunet tytön kanssa houkuttelivat. Silti sain repäistyä itseni pyörän selkään tihkusateessa ja kohti jumppasaleja. Ensimmäiset minuutit taisin olla aika unessa, mutta jostain sitä virtaa vaan löytyi. Sitä virtaa riitti koko päiväksi ja nyt tuntuu hyvältä, kun lähdin. Kun olen asettanut itselleni tietyt tavoitteet, tuntuu hienolta, kun pystyy pysymään niissä. Mukavaa viikon alkua kaikille!
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mitäs me ollaankaan tehty?

Kerhojen ja muskarin ollessa tämän viikon syyslomalla, lomailtiin mekin. Vietettiin vähän lomaa somesta ja netistä yleensäkin, ja osaksi viikkoa painuttiin mummolaan. Blogikin oli tauolla. Ihan kokonaan ilman nettiä ei oltu, mutta aika lailla turhaa käyttöä karsin pois. Ja sain tilalle aika paljon.

Mitäs kaikkea me sitten ollaankaan tehty?
 

Ollaan nautittu syksystä. Pukeuduttu lämpimästi. Harjoiteltu uusia, tärkeitä asioita, kuten liukumäen laskua.


Kerätty syksyn lehtiä talteen askarteluja varten.


Nautittu tuoreista kukista, jotka saatiin lahjaksi.


Vierailtu ystävän tontilla ja tulevan kodin paikalla.


Kahviteltu ja herkuteltu suklaakakulla. Monta kertaa.


Virkattu viiriä Pikku Bambin tulevaan huoneeseen. Käperrytty sohvaan nurkkaan lukemaan kirjoja.


Huollettu kynsiä ja luettu naisten lehtiä.


Vietetty ihanan ystävän kanssa glögikauden avajaisia. Hiivitty kotiin puolen yön aikoihin, ja todettu, että koko väki onkin hereillä.


Ensimmäistä kertaa otin tyttären mukaan käymään isäni haudalla. Vietiin kanervia ja siivottiin syksyn lehtiä pois. Tytär hoki sanaa "pappa". Olo oli haikea ja vähän harmaa. Ikävä puski taas pintaan. Kovempana kuin pitkään aikaan.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Edistysaskel ja kasvispiirakan ohje

Treenirintamalla mentiin askel eteen päin ja pääsin ensimmäiselle personal trainer -tapaamiselle. Aluksi käytiin läpi tämän hetkisiä liikuntatottumuksia ja tavoitteita. Näiden perusteella laadittiin yksijakoinen kuntosaliohjelma, jota käyn tekemässä ryhmäliikuntatuntien ohella. Keskimäärin kolmesti viikossa. Ohjelma sisältää selkeät ohjeet, eli liikkeet, määrät, toistot, vastukset jne.
Olen kyllä aiemminkin treenaillut kuntosalilla, mutta aina alun jälkeen innostus on lopahtanut. Johtuen juuri varmaan siitä, että ohjaus ja tavoitteiden määrittely on puuttunut. Oli myös hyvä jo oman turvallisuuden kannalta, että vieressä oli joku, joka katsoi oikein laitteiden säädöt ja oikeat liikeradat. Nyt kun kaikki on väännetty rautalangasta, luulisi jo kuntosalitreeninkin alkavan maistumaan.

Tytär on sulostuttanut tulemalla mukaan äidin jumppahetkiin kotona. Kyykyt ja lankut sujuvat jo kuin vanhalta tekijältä. Joogassa hän vaikuttaa jo ihan ekspertiltä.




On täällä toki muistettu myös vähän herkutellakin, eikä vaan jumppailtu. Viimeisetkin 1-vuotispäivien tarjottavat herkut on nyt pakastimesta saatu syötyä. Kahvin kanssa maisteltiin tätä välimerellistä piirasta.

Välimeren kasvispiiras

Taikina
125 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
2 kpl (200 g keitettyä) perunaa
1/2-1 dl kylmää vettä

Täyte
1 sipuli
1 paprika
pätkä purjoa
oliiveja
tilkka öljyä
200 g fetajuustoa
2 1/2 dl ruokakermaa
3 kanan munaa
1 dl juustoraastetta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita keskenään kuivat aineet ja mausteet. Lisää pehmeään rasvaan. Kuori perunat ja raasta. Lisää muiden aineiden joukkoon. Lisää vettä sen verran, että taikinasta tulee sopivan kiinteää. Sekoita tasaiseksi. Taputtele taikina piirasvuoan pohjaan ja reunoille. Laita vuoka kaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Halkaise, huuhdo ja pilko purjosipuli. Huuhdo ja suikaloi paprika. Viipaloi sipuli. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannussa. Lisää sipuli ja purjosipuli. Hauduttele niitä hetki. Lisää paprikan viipaleet ja hauduttele niin, että pehmenevät. Lisää vielä oliivit. Sekoita joukkoon myös fetajuusto ja anna seoksen jäähtyä hetki.
Sekoita ruokakerma, kananmunat ja juustoraaste keskenään. Mausta seos. Sekoita kermaseos muiden täyteaineiden joukkoon ja kaada taikinan päälle vuokaan.

Paista piirakkaa 175 asteessa noin 45 minuuttia.


 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mikä ihmeen CAMELINA?

Syksyn harmaus tekee sen, että monipuolisen ravinnon lisäksi alkaa kaipaamaan jotain vitamiinilisää. D- ja B-vitamiineja nautin purkista säännöllisesti ympäri vuoden. Muita vitamiineja ja hivenaineita sitten tarpeen ja tuntemuksien mukaan.

Myös joka-aamuinen puuroni kaipasi vaihtelua. Päädyin Ekoloon tutustumaan ruokaan lisättäviin jauhe- ja rouhevalikoimaan. Viime käynnistä oli jo aikaa ja pistin merkille, että vaikka minkälaista tuotetta oli tullut lisää. Ensin tutkiskelin tyrni-ja karpalorouheita, mutta mielenkiinto kohdistui eksoottiselta kuulostavaan camelinarouheeseen.  Päädyin ostamaan rouheen mielenkiinnon vuoksi, sekä sen siksi, että se sisältää runsaasti omega 3-rasvahappoja. Ekolon sivuilla kerrotaan, camelinarouhe on valmistettu ruistankion, eli kitupellavan, siemenistä.



Eilen lisäsin camelinarouhetta rahkan sekaan pähkinöiden lisäksi. Tänään nautin camelinarouhetta kaurapuurossa kookosöljyn, banaanin ja raejuuston kanssa. Näiden settien seasta nyt on vaikea erottaa mitään yksittäistä makua, mutta camelinan maku on yllättävänkin voimakas ja erikoinen, muttei kuitenkaan paha.

Samalla reissulla löysin Stadiumista ihanat jumppapöksyt. Vinkkinä siis niille, jotka uusia treenivaatteita ovat hankkimassa, että valikoima oli hyvä ja hintakin pöksyillä alle 20€.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kahviaddikti (Ja ihana mokkapalojen ohje)

Olen kahvi-ihminen. Aamut tarvitsevat käyntiin lähteäkseen aamukahvin. Päivän mittaan juon kahvia yleensä kolme kuppia, toisinaan neljännenkin. Joskus iltakahvin sijaan nautin iltateen. Välillä olen ollut enemmänkin tee-ihminen, tai ainakin yrittänyt opetella sellaiseksi, mutta nyt taas kahvi maistuu enemmän.
Kahvini nautin maidon kera ja yleensä kahvihetki kaipaa jotain pientä purtavaa, kuten keksin. Maanantaiaamut aloitan nauttimalla jonkin erikoisemman kahvin. Tämän tradition kehitin siksi, etteivät maanantait tuntuisi aina niin... no, maanantailta.


Kahvista tulikin mieleen, että voisin viikonlopun aikana leipoa mokkapaloja. Ainakin mulle mokkapalat maistuu aina. Koristeiden kanssa on myös kiva leikitellä. Leikkaan mokkapalat aina valmiiksi annospaloiksi, vähän kuin vaatimattomat leivokset. ;) Juhlia valmistellessa pohjan voi tehdä etukäteen pakastimeen ja kuorrutuksen sitten juhlapäivänä. Mokkapaloja meillä tarjoiltiin viimeksi tyttären 1-vuotispäivillä.


Tässä on minun suosikkiresepti mokkapaloihin:

Mokkapalat

5 dl leivinjauhetta
4 kanan munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
200 g voisulaa
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 vanilliinisokeria

Sulata rasva. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Mittaa kuivat aineet ja yhdistä keskenään. Lisää kylmä maito voisulaan. Sekoita muna-sokerivaahtoon voi-maitoseos. Lisää vielä kuivat aineet siivilän läpi. Sekoita tasaiseksi.
Kaada leivinpaperille uunipellille. Kypsennä 15 minuuttia 200 asteessa. Jäähdytä ennen kuorruttamista.

Kuorrute
1 pkt tomusokeria
50 g voisulaa
5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria

Sulata voi kattilassa. Lisää sekaan kahvi. Siivilöi muut aineet seokseen. Sekoita, kunnes kuorrute on tasaista. Levitä pohjan päälle ja koristele.


Kahvista vielä sellaista, että käytetyt purut voi käyttää kuorinta-aineena. Koko vartalolle, ja kasvoille vaikka hunajan kanssa, jotta koostumus pehmenee. Kuorinnan jälkeen iho on ihan samettisen pehmeä ja kirkas. 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Mikä mua liikuttaa?

Tänä syksynä repäisin: ostin jäsenyyden liikuntakeskukseen. Olin (lähes) vannonut, etten sellaista mene tekemään koskaan. Syynä on se, että tuollaisen jäsenyyden hankittua alan stressaamaan siitä. Tulee sellainen olo, että on harrastettava, ettei maksa turhasta. Harrastamisesta häviää se leppoisuus ja idea, että teen sitä omasta, vapaasta tahdostani. Kerran aiemmin minulla on ollut jäsenyys liikuntakeskukseen ja näin kävi. Nyt kuitenkin elämän tilanne on eri ja mahdollisuudet harrastamiseen toisenlaiset.

Keväällä 2014

Kohta tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun aktiivinen liikunnan harrastamiseni loppui kuin seinään. Vuosi sitten syntyi ensimmäinen lapseni ja pitkään puheet jostain säännöllisestä urheilusta vaunulenkkien lisäksi olivat minulle ihan utopistisia. Syystäkin, koska pikkuvauva-aika voi olla hyvinkin väsyttävää. Univaje, tiukat imetysdieetit, painon jojoilu ym. vievät helposti mehut pois koko naisesta. Jossain vaiheessa kuitenkin pyörittelin ajatusta aloittaa tekemään jotain lenkkeilyn ja kotijumpan lisäksi. Tänä keväänä olokin alkoi olla sellainen, että jotain pitäisi tehdä ja tunsin olevani siihen johonkin valmis. Ylipainosta tai raskauskiloista ei ollut kyse, vaan siitä, että olo oli ihan ryhditön ja joskus saavutetut lihakset ovat hävinneet.


Kesällä 2014


Ihan ensimmäisenä siistin hieman ruokailutottumuksiani. Säännöllisyyttä, puhtaampaa ravintoa, sopivasti kaikkea. Vähemmän sokeria ja huonoja rasvoja. Ei siis mitään tähtitiede juttuja.


Vanhojen tuttujen lajien pariin palaaminen ei tuntunut enää tarpeeksi kiinnostavalta. Jonkin aikaa pohdin, mikä olisi uusi juttuni. Elo-syyskuussa eräässä Facebookin ryhmässä satuin näkemään tutustumisedun ilmaisesta kahden viikon treeniajasta. Koska tutustuminen ei sitoisi minua mihinkään, otin veloituksettoman treeniajan avoimin mielin vastaan. Tutustumiskäynnin ja mukavan konsultaation jälkeen harrastin pari viikkoa tehokkaasti. Erilaiset liikuntatunnit tulivat tutuiksi. Pitihän minun ottaa kaikki irti, kun ilmaiseksi sain. :D


Tykästyin jopa ryhmäliikuntatunteihin! Aiemmat kokemukset olivat vuosien takaa jostain hikisestä jumppasalista, jossa parikymmentä naista tahkoaa aerobicia naamat peruslukemilla. Kun ohjaaja neuvoo liikkumaan vasemmalle, minä lähden oikealle. Jep jep. Tuolloin en viihtynyt.

Tutustumisjakson päätyttyä pidin hieman mietintätaukoa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että jäsenyys on kannattava. Se sisältää paljon kaikkea, kuten kuntosalikäynnit, ohjauksen ja ryhmäliikuntatunnit. Ja yksittäiset kuntosalikäynnit ja ohjatut tunnit ne vasta kalliita ovatkin, ilman jäsenyyttä. Se motivoi nyt eri tavalla kuin ennen: tulee käytyä, kun siitä on jo maksanut.


Nyt siis liikun taas ja nautin siitä. Harrastus vaatii vähän sumplimista, totta kai, kun on kyse lapsiperheestä. Vaikken oikeasti ole aamuliikkuja lainkaan, ja rakastan rauhallisia aamuja, olen löytänyt itseni pyörän selästä polkemassa jumppatunnille puoli tuntia heräämisen jälkeen. Sormet kohmeisina ja unihiekat vielä silmissä. Joka kerran jälkeen myhäilen tyytyväisenä, että kannattipas lähteä.

Olokin on alkanut olla ryhdikkäämpi. Tunnen, että niitä lihaksia on vielä siellä jossain. Mikä tärkeintä, myös ruokavalio on muuttunut paljon järkevämpään suuntaan. Syön vähintään viisi kertaa päivässä terveellistä ruokaa. Aamuisin puuroa, välipalana rahkaa, marjoja ja hedelmiä. (Okei, tytön synttäriviikon aikana ravinto koostui lähinnä pullasta ja piirakoista. Pari salaatinlehteä ja omenan saatoin syödä ohimennen.) Kahvin kanssa nautin keksin tai pullan. Ei sen tarvitse olla niin orjallista.



Millaisia liikuntatottumuksia teillä on? Oletteko lenkkeilijöitä, jumppailijoita tai kuntosali-ihmisiä? Mikä teitä liikuttaa?